Sähköala palkitsi Liisa Halosen

Opiskeluaikanaan Halonen luki pääaineenaan sähkölaitostekniikkaa ja sivuaineenaan elektroniikkaa. Hän valmistui vuonna 1977 Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi lopputyön aiheenaan toimistovalaistuksen näkötehokkuus ja energiansäästö.

Valmistumisen jälkeen hän oli jo menossa töihin Rakennushallitukseen, mutta lähti sähkölaitostekniikan professori Jorma Mörskyn pyynnöstä töihin myös valaistuksen tutkijaksi TKK:lle.

Valaistuksen tutkimus ja tutkijoiden määrä lisääntyi vuosien myötä ja siksi vuonna 1986 sähkölaitoslaboratorion nimi muutettiin sähkölaitos- ja valaistustekniikan laboratorioksi ja vuonna 1997 ne erotettiin toisistaan erillisiksi sähkölaitoslaboratorioksi ja valaistustekniikan laboratorioksi.

Vuonna 1984 Halonen valmistui tekniikan lisensiaatiksi ja 1993 tohtoriksi tutkintoaiheenaan valaistuksen vaikutus näkötehokkuuteen ja näön tarkkuuteen sisävalaistuksessa. Apulaisprofessoriksi hänet nimitettiin 1986 ja professoriksi 1997. Vuonna 2006 Halonen sai valaistustekniikan koulutuksestaan Millennium-tunnustuspalkinnon.

Tutkimus ja opetus käsi kädessä

”Tutkimus ja opetus käyvät käsi kädessä eikä ilman tutkimusta voi opettaa kuin perusteoriaa”, Liisa Halonen sanoo.

Valaistus ja sähköinen talotekniikka kuuluvat hänen vastuualueeseensa. Halonen kouluttaa Sähkötekniikan korkeakoulussa valaistus- ja talotekniikkaa opiskelevia opiskelijoita sekä arkkitehti- ja LVI-osastolla opiskelevia. Koulutukseen kuuluu myös se, että Halonen käy eri maiden seminaareissa ja yliopistoissa esitelmöimässä alansa asioista.

”Valaistuksen ja sähköisen talotekniikan opetus muuttuu siten, että kandidaatin tutkintoon tähtäävä koulutus on suomeksi, mutta maisterin tutkinnon koulutus suurimmaksi osaksi englanniksi”, hän kertoo.

Uutta ovat kaksoistutkinnot, joista ensimmäinen kaksikielinen tohtorin tutkinnon väitös on tulossa ensi vuonna.

Jatkokoulutus on ollut tuottoisaa, sillä vuosittain valmistuu 1-2 tohtoria. Tähän mennessä on valmistunut 15 tohtoria ja 10 potentiaalista tohtorin väitöskirjaa on työn alla. Diplomitöitä valaistuksesta on tehty noin 200.

Ensimmäinen diplomityö valaistusalalla on tehty vuonna 1922, jolloin aiheena oli hehkulamppujen tutkiminen väriin nähden. Halonen toteaa nauraen, että nyt 90 vuotta myöhemmin tutkitaan samaa asiaa, vain valonlähde on muuttunut. ”Meillä on menossa erittäin suuri EU-projekti, jossa tutkitaan ledien värejä eli minkälaista valoa ihmiset haluavat toimistoissa, kaupoissa ja kodeissa.”


Kansainvälistyminen on ykkösasia

Elektroniikan laitoksen Valaistusyksikkö on nykyään noin 20 hengen kokoinen. Yksikkö tutkii sekä sisä- että ulkovalaistusta eikä vain kotimaisin voimin.

”Kansainvälistyminen on ollut minulle ykkösasia. Vuodesta 1995 lähtien meillä on ollut EU-projekteja koko ajan”, Halonen korostaa. Toisena tärkeänä asiana hän mainitsee vuodesta 1999 alkaen toteutetut kehitysmaaprojektit.

Halonen on toiminut aktiivisesti kansainvälisessä valaistusjärjestö CIE:ssä, jossa on myös tehty valaistusprojekteja. Esimerkkinä hän veti kansainvälistä ryhmää, joka tutki mesooppisen valaistuksen menetelmää. ”Siitä tuli julkaisu, jota ollaan viemässä standardiksi.”

Valaistustutkimuksen alusta asti tärkeää on tietysti ollut myös energiatehokkuus. Halonen kertoo, että heidän tekemänsä valaistushakemus oli yksi kolmesta, joka pääsi mukaan Aalto-yliopiston viisivuotiseen energiatehokkuusohjelmaan. Hakemuksen läpimeno oli siksi perusteltu, että koko maailman sähköenergiasta viidesosa kuluu valaistukseen. Valaistuksen aiheuttamat hiilidioksidipäästötkin ovat valtaisat.

”Valaistussähkön tuotannon aiheuttamat päästöt vastaavat 70 prosenttia maailman henkilöautoliikenteen päästöistä ja ovat kolme kertaa suurempia kuin ilmailun aiheuttamat päästöt”, Halonen vertaa.